Nauru raikuu Kupittaan urheiluhallissa ja ”hyvä, hyvä” -kannustushuudot kajahtelevat vähän väliä ilmoille, kun 15 maahanmuuttajanaista opettelee polkupyöräilyn saloja. Osa naisista polkee urheiluhallin takasuoraa varmoin ottein, osa tarvitsee vielä opiskelijoiden tukea ja apua.
Naiset ovat lähteneet innolla mukaan ja motivaatio on korkealla. Monella on pieniä lapsia, jotka pyöräilevät jo ahkerasti. Kurssin myötä moni perhe saa pyöräilystä uuden harrastuksen, kun myös äiti voi hypätä turvallisin mielin pyöränsatulaan. Naisjoukko sanookin nauraen, että he haluavat oppia ajamaan ilman apupyöriä ennen lapsiaan.
Hyötyä ja iloa
Mukana pyöräilykurssin suunnittelussa ovat olleet Turun liikuntatoimesta Katri Arnivaara ja Minna Inkinen, Liikenneturvasta Tapio Heiskanen, Turun Polkupyöräilijöistä Emmi Manninen sekä Turun ammatti-instituutista kuntoutusalan opettaja Taina Halsvaha. Tapio Heiskasen johdolla opiskelijat pohtivat liikenneturvallisuusasioita ja laativat kurssia varten inforasteja.
– Ennen kurssin alkua vähän mietitytti, miten kaikki saadaan sujumaan, kun yhteistä kieltäkään ei kaikkien kanssa ole, mutta mukavaa on ollut, sanoo lähihoitajaopiskelija Venla Peltonen.
– Ennen kurssin alkua vähän mietitytti, miten kaikki saadaan sujumaan, kun yhteistä kieltäkään ei kaikkien kanssa ole
Opiskelijat ovat olleet apuna ja tukena niin itse ajoharjoituksissa kuin liikenneturva-asioissakin. Manu Teininen, Laura Arvola ja Peltonen kävelevät – ja välillä juoksevat – pyöräilijöiden rinnalla ja pitävät tarvittaessa kiinni, jos tuntuu, että on vaikea pysyä tasapainossa.
– Näyttää siltä, että kurssi on ollut hyödyllinen. Moni ajaa jo yksin ja aika kovaa vauhtia. Meihin miespuolisiin opiskelijoihinkin kaikki kurssilaiset ovat suhtautuneet hienosti ja yhteistyö on sujunut hyvin, Teininen kiittelee.
”Täällä voi harjoitella ihan rauhassa”
Kurssilaisista kymmenen vuotta Suomessa asunut marokkolainen Ilhan Päkkilä on naimisissa suomalaismiehen kanssa ja heillä on kaksi lasta. Koko muu perhe pyöräilee, mutta tähän asti Ilhan on vain tyytynyt kävelemään vierellä.
– Meidän lapsia on harmittanut, kun he ovat nähneet muiden äitien pyöräilevän lastensa kanssa. Nyt pääsen perheeni kanssa pyöräilemään! innostuu Päkkilä kertomaan.
Kuten Päkkilä myös Algeriasta kotoisin olevan Samia Beddekin lapset ovat ahkeria pyöräilijöitä ja äiti haluaa kovasti mukaan:
– Tämä kurssi on hieno mahdollisuus harjoitella ajamaan ihan rauhassa. Täällä on hauskaa ja ympäristö on turvallinen. Miehenikin kannusti minua osallistumaan, Beddek hymyilee tyytyväisenä, ja odottaa jo jatkokurssia.
Pieni kiharatukkainen tyttö istuu erään opiskelijan sylissä ja katselee, kun äiti tekee loppuverryttelyä. Lähihoitajaopiskelijoiden järjestämä lapsiparkki on ollut monelle naiselle suuri apu. Sillä aikaa, kun äidit perehtyvät liikennemerkkeihin, lapset ovat voineet osallistua opiskelijoiden järjestämään toimintaan toisaalla urheiluhallissa.
– Ilman lähihoitajaopiskelijoiden apua me emme olisi voineet tätä kurssia järjestää. Iso kiitos siis ammatti-instituutin suuntaan mukana olleille opiskelijoille ja opettajille, kehaisee Arnivaara.
– Ilman lähihoitajaopiskelijoiden apua me emme olisi voineet tätä kurssia järjestää.
Pyöräilykurssi saa jatkoa myöhemmin keväällä, kun lumet ovat sulaneet. Tuolloin pyörät viedään ulos ja opittuja taitoja testataan asvaltilla.
Teksti: Tiina Pirilä