Kuntoutuksen osaamisalaa opiskelevat lähihoitajaopiskelijat ovat tämän kevään aikana suunnitelleet ja toteuttaneet alakoulujen 2. luokan oppilaille liikuntaseikkailun.

Kuntoutuksen ryhmä pääsi projektin kautta harjoittelemaan yrittäjyyttä lähihoitajan ammatissa. Tavoitteena oli ideoida oppilaille innostava ja kiinnostava tutkimusmatka omaan ketterään kehoon. Projektin viimeiset seikkailutunnit toteutettiin 2. luokan oppilaille Pansion koulussa 16.3. .

Kuntoutukseen suuntautuva lähihoitajaryhmä kokoontui ensi kertaa tammikuussa ja ryhtyi heti suunnittelemaan maaliskuussa toteutettua Ketterä keho -liikuntaprojektia. Asiakkaiksi valikoitui kolme turkulaista alakoulua, Nummenpakan koulu, Nummenpakan Halisten yksikkö sekä Pansion koulu. Kussakin koulussa toteutettiin kaksi liikuntatuntia.

Opiskelijat aloittivat projektin ryhmäytymisharjoituksilla, ennakkotehtävillä ja suunnittelulla. Samalla opiskeltiin projektin hallinnan teoriaa. Viikot ennen talvilomaa kuluivat tiiviisti harjoittelun ja suunnittelun parissa. Suunnittelussa opittiin lähihoitajalle työelämässä tärkeitä ryhmätyötaitoja sekä aktiivista ja luotettavaa ryhmässä toimimista.

Tikkaripuita taikametsässä

Seikkailutuntia lähdettiin suunnittelemaan liikuntasalin täyttävinä toimintapisteinä. Jokaisessa pisteessä vastuuhenkilöinä oli neljä lähihoitajaopiskelijaa ja kerralla pisteellä touhuili aina 3-5 tokaluokkalaista. Projektia ohjanneet opettajat Marja Leppänen ja Sari Havia ohjeistivat opiskelijoita suunnittelemaan ”kehoon ja sen ketteryyteen liittyvää innostavaa, opettavaa, toiminnan kautta tapahtuvaa elämyksellistä kokemista”. Tavoitteena oli samalla myös se, että kakkosluokkalaiset saavat tietoa siitä, miten omaa tuki- ja liikuntaelimistöä voi pitää hyvässä kunnossa.

Jokaisessa koulussa tunnin kestäneeseen toteutukseen osallistui kaksi luokkaa omalla vuorollaan. Tunti aloitettiin alkulämmittelyllä eli tutustumalla taikametsään, jossa kasvoi mm. tikkaripuita ja vaani kotkia ja noitia. Sen jälkeen oppilaat jaettiin ryhmiin ja lähdettiin kiertämään toimintapisteitä. Jokainen toimintapiste keskittyi kehon ketteryyteen eri näkökulmasta. Ensimmäisellä pisteellä mm. poimittiin varpailla käpyjä, jotka piti sen jälkeen saada osumaan aarrearkkuun. Menninkäispisteellä käveltiin lattiaan merkattua reittiä etu- ja takaperin. Muut pisteet sisälsivät mm. kiipeilyä, tasapainoilua, kehonhallintaa ja monenlaisia koordinaatioharjoituksia.

Liikuntaseikkailusta iloa koulun arkeen

Kun pienestä alkujännityksestä oli päästy, sali täyttyi naurusta, tokaluokkalaisten jalkojen töminästä ja keskittyneistä ilmeistä. Koska lähihoitajaopiskelijoita oli mukana kokonainen ryhmä, jokainen lapsi sai huomiota ja ohjausta. Pansion koulun opettajat kiittelivät opiskelijoiden ohjaustaitoja sekä taitavasti suunniteltua tuntia, jossa kaikki oppilaat otettiin huomioon. Monessa koulussa opettajat totesivat, että tämänkaltaista toimintatuntia yksi opettaja ei voisi luokalleen yksin edes toteuttaa liikuntatunnilla.

  • Todella kiva ja erinomaisesti suunniteltu juttu. Tässä on monipuolisesti kaikenlaista liikuntaa ja kaikki oppilaat ovat mielellään mukana. Hienoa toimintaa, kehuu liikuntasalissa touhuavan Pansion koulun kakkosluokan opettaja.

Tunnin liikkumisen jälkeen tokaluokkalaisten oli aika vetää sukat takaisin jalkaan ja palata luokkiin. Mitä 8-vuotiaiden mieleen jäi vähän erilaisesta aamupäivästä?

  • Mun mielestä kaikkein kivointa oli se, kun heiteltiin käpyjä aarrearkkuun, kuuluu ensimmäinen arvio, ja muut oppilaat nyökkäävät vieressä.
  • Munkin mielestä se oli parasta. Meidän ryhmä tuli toiseksi, huomauttaa Hello Kitty -sukkia jalkaansa vetävä tyttö.
  • Ja mä tykkäsin siitä, kun piti väistellä kotkaa ja kiivetä kalliolle siellä taikametsässä! innostuu poika hänen vieressään.

Poikien mielestä kaikki tehtävät olivat ”ihan helppoja, mutta kivoja”. Tytöt jäävät pohtimaan eri toimintapisteitä pidempään ja tulevat siihen lopputulokseen, että ”menninkäisjuttu oli vaikein, koska siinä piti kävellä takaperin”. Yksi asia jää mietityttämään kovasti 8-vuotiaita.

  • Kato, tuolla on käpyjä! Saaks käpyjä tuoda liikuntasaliin?
     

Teksti ja kuva: Tiina Pirilä