16-vuotias utsjokelainen Oona Saarinen istuu tietokoneen ääressä ja miettii tulevaisuuttaan. Mitä lähteä opiskelemaan?
Oona selaa läpi tutkintovaihtoehtoja ja silmään pistää datanomin koulutus. Hänellä ei ole mitään hajua, mitä se tarkoittaa. Google antaa vastauksen, ja koulutus kuulostaa Oonasta muita vaihtoehtoja paremmalta. Hän päättää hakea ensisijaisena opiskelemaan Turun ammatti-instituuttiin. Kahdestaan isänsä kanssa Utsjoella asuvalle Oonalle koulu on kaukana, mutta Turussa on onneksi tuttuja, 18 ja 14 vuotta vanhemmat sisarukset.
Nyt kolme vuotta myöhemmin Oona on täysi-ikäinen, asuu Turussa koiransa kanssa ja on juuri valmistunut datanomiksi. Oona kertoo, että Turku oli juuri oikea vaihtoehto, hän on viihtynyt täällä.
Pois lapista
Tein sellaisen päätöksen, että aloitan elämäni alusta.
Oona päätti lähteä pois Lapista, sillä hän halusi "sivistyksen pariin". Ei ollut väliä muuttaako Rovaniemelle vai Turkuun, kotiin ei olisi joka viikonloppu päässyt. Lapissa tasa-arvo saamelaisten ja suomalaisten välillä ei ole aina itsestäänselvyys, vaan pikemminkin vaiettu salaisuus.
– Mielenterveysongelmiinkaan en saanut Lapissa niin helposti apua, jo lapsena masennukseen sairastunut Oona harmittelee.
– Tein sellaisen päätöksen, että aloitan elämäni alusta. Ihmisillä ei ehkä täällä ole niin samanlaisia ennakkoluuloja kuin monesti siellä. Mä en halua olla menneisyyden vanki sinänsä. Se on ollut elämäni parhaita päätöksiä lähteä Turkuun ja opiskelemaan ammatti-instituuttiin, Oona sanoo.
Käytännönläheinen koulutus
Kun lähdin kouluun, en edes osannut käyttää tietokoneita.
Vaikka perhe olisi halunnut Oonan lähtevän lukioon, tyttö päätti sinnikkäästi lähteä ammattikouluun, mutta valitsi kuitenkin kaksoistutkinnon. Oona kertoo olevansa käytännönläheinen ihminen, joka haluaa oppia uutta. Näin ollen ammattikoulu kuulosti paremmalta vaihtoehdolta ja kaksoistutkintokin sai jäädä ensimmäisen syksyn aikana.
– Kun lähdin kouluun, en edes osannut käyttää tietokoneita, nyt mä osaan, kaksi viikkoa sitten valmistunut Oona iloitsee.
Oona kertoo, että ensimmäisenä vuonna opiskelu koostui lähinnä yleisaineista. Koulutus sisältää suurimmaksi osaksi paljon ohjelmointia ja erilaisten ohjelmien käyttöä ja asentamista.
Monet asiat alalla eivät ole kirjoista opeteltavissa ja asiat tulee tehdä monta kertaa uudelleen. Siksi alalla tarvitaan kärsivällisyyttä ja oma-aloitteisuutta. Kun on hyvä käyttämään hakukoneita ja on kiinnostusta oppia sekä valmis tekemään töitä tuloksien eteen, niin pääsee Oonan mukaan jo pitkälle. On myös tärkeää uskaltaa kysyä neuvoa ja apua opettajilta tai muilta luokkatovereilta.
– Vaikka tämä on vähän nörttiala, niin kyllä tässä on etua, että on sosiaalinen ja pystyy kommunikoimaan muiden ihmisten kanssa, Oona lisää.
Tylsäksi ei käy, ainakaan heti.
Alalla ei kuitenkaan pääse helpolla, Oona muistuttaa. Koko ajan tarvitsee opetella uutta, sillä teknologia kehittyy jatkuvasti.
– Tylsäksi ei käy, ainakaan heti. Ohjelmointikieliä ja ohjelmistoja on valtavan paljon mitä käyttää. Alalla on myös valtavasti työllisyysmahdollisuuksia. On paljon vaihtoehtoja mitä lähteä tekemään: Minä tykkään suunnitella, toiset tykkäävät ohjelmoida, ja toiset haluavatkin tehdä myyntityötä tietokoneiden parissa. Valintoja on paljon, ja se on toisaalta niitä parhaita puolia tällä alalla, Oona selittää.
Kannattaa myös aina välillä kirjoittaa paperille, sillä tietokoneisiin ei voi aina luottaa.
– Tietokoneiden kanssa työskentely on hyvin huteraa, mitä vaan voi tapahtua. Jos olen jotain oppinut niin: varmuuskopioi, tallenna, tallenna, varmuuskopioi, tallenna, tallenna…, Oona naurahtaa.
1300 kilometriä ja kolme vuotta takana
Mielenterveysongelmat, masennus ja ahdistus, eivät ole pysäyttäneet määrätietoista Oonaa.
– Kun mä päätän jotain, niin sitten mä teen sen. Mä olen itse vastuussa siitä, että jos mä en itse hoida niitä asioita niin ei niitä kyllä kukaan muukaan mun puolestani tee. Muuten asiat menevät päin mäntyä, täytyy itse pitää koko ajan ratista kiinni ja pitää naruja käsissä, Oona kertoo.
Mä en tullut 1300 kilometriä tänne vain pelleilemään.
Vaikka Oona joutui olemaan paljon pois koulusta terapian ja muiden hoitojen vuoksi, hänellä oli silti luokan paras keskiarvo. Oona haluaa kiittää Turun ammatti-instituutin opettajia heidän hyvistä opetustaidoista ja ymmärryksestään.
– Mä en tullut 1300 kilometriä tänne vain pelleilemään. Päätin heti alussa, että mä tulin käymään tämän koulun läpi. Ja mä aion saada täältä hyvät numerot ja mä aion jatkaa täältä eteenpäin, Oona sanoo.
Katse kohti uutta alaa
Oona pitää nykyisestä alastaan tietokoneiden ja sen käytännönläheisyytensä vuoksi. Koulussa parasta oli tekemällä oppiminen ja opettajat.
– Tietokoneet ja tekniikka ylipäänsä on hienoa, se on niin iso osa ihmisen elämää. On hienoa ymmärtää mitä kaikkea nettisivujen ja sovellusten takana on. Itse tykkään eniten suunnittelupuolesta ja jonkinlaisista johtotehtävistä. Koulussa oli paljon ryhmätehtäviä, joissa mä tykkäsin toimia sellaisena johtajahahmona ja antaa vähä ohjeita, Oona kertoo.
Koulun päätös on tuntunut Oonasta haikealta, mutta myös hyvältä, kun tietää sen menneen paremmin kuin osasi edes odottaa. Käteen on jäänyt paljon oppia ja myös paljon intoa oppia uutta.
Nyt katse on kuitenkin kohti sosiaalisempaa alaa, puheliaalle ja ihmisistä kiinnostuneelle Oonalle. Oonan intohimona on kirjoittaminen ja hänestä tuntuu, että se unelma ei täyty tällä alalla, ja siksi hän on päättänyt lähteä opiskelemaan journalismia Turun ammattikorkeakouluun.
Datanomin koulutuksesta on ollut ja tulee Oonan mukaan tulevaisuudessakin olemaan varmasti paljon hyötyä.
– Vaikka haluankin vaihtaa alaa, niin datanomin koulutus on hyvä pohjakoulutus. On aina vähän niin kuin askeleen edellä, ainakin tietokoneasioissa. Mulla on toiveena joskus mahdollisesti pystyttää jonkinnäköinen verkkolehti, mitä mä pystyn itse ylläpitämään. Tästä on tosi hyvä jatkaa seuraavaan kouluun, Oona iloitsee.
Lue lisää tieto- ja viestintätekniikan opiskelusta (datanomi)
Teksti ja kuva: Maija Anttonen