Urheilijan polulla -juttusarjassamme pääset tutustumaan Turun seudun urheilu- ja liikuntapainotteisiin yläkouluihin. Tämän lukuvuoden ajan juttusarjan teemana on Urheilussa opittua. Yläkoululaiset saavat pohtia omia vahvuuksiaan niin urheilussa kuin koulumaailmassa. Esittelyvuorossa on tällä kertaa Vaisaaren yläkoulu Raisiossa.
Raisiossa sijaitseva Kerttulan liikuntahalli täyttyy innokkaista yläkoululaisista, kun Vaisaaren yläkoulun oppilailla on alkamassa aamuharjoitukset. Ohjelmassa on muun muassa kuntosaliharjoittelua. Harjoituksiin osallistuvat myös kahdeksatta luokkaa käyvät Ilona Utriainen ja Alma Ilmasti.
Urheiluluokan edut vetivät puoleensa
Utriaisen lajeina toimivat sekä jalkapallo että yleisurheilu, joista hieman kauemmin matkassa on kulkenut jalkapallo. Yleisurheilun puolella Utriainen kohdentaa keskittymisensä kestävyysjuoksuun sekä seiväshyppyyn. Ilmasti on puolestaan joukkuevoimistelija ja päätyi voimistelun pariin alkujaan jo neljän vanhana. Rytmisen voimistelun hän aloitti noin seitsemänvuotiaana, mutta päätyi lopettamaan lajin aikataulullisista hankaluuksista johtuen muutama vuosi takaperin. Sittemmin hän on löytänyt elämäänsä joukkuevoimistelun, minkä parissa hän viihtyy paremmin kuin hyvin.
Molemmat nuoret myöntävät päätöksen hakea urheiluluokalle olleen helppo ja kauan kypsytelty. Ilmasti toteaa, kuinka erityisesti ajatus lisäharjoittelun mahdollisuudesta motivoi häntä aikanaan urheiluluokalle hakemisessa. Samalla luokalla olevat Utriainen ja Ilmasti viettävät koulun kautta yhdessä aikaa päivittäin. Heidän näkemyksensä urheilun ja opiskelun yhdistämisestä tuntuukin yhtenevän suuresti. Kummankin mielestä näiden kahden elämän osa-alueen yhdistäminen on sujunut suhteellisen mutkattomasti läpi yläkoulun. Liikuntaluokalla opiskelu helpottaa urheilijan arkea, kun urheilijoiden tarpeet osataan huomioida opetuksessa. Toisaalta urheilu ja aamuharjoitukset tuovat koulupäiviin vaihtelua ja auttavat jaksamaan oppitunneilla.
Joukkueurheilu opettaa kohtaamisen taitoa
Urheiluharrastus kasvattaa lajissa vaadittavien taitojen lisäksi myös elämän kannalta yleishyödyllisiä taitoja. Jalkapalloa pelaava Utriainen nostaa lajissa oppimistaan taidoista erityisesti yhteistyökykytaidot, joita hän pystyy hyödyntämään myös koulumaailmassa. Ilmasti komppaa Utriaista. Joukkuevoimistelu on opettanut Ilmastille muiden huomioimisen taitoa. Esiintymistilanteessa taito ilmenee jatkuvana joukkueen liikehdinnän aistimisena ja huomioimisena, muussa elämässä se voi auttaa esimerkiksi ystävyyssuhteiden luomisessa sekä yleisesti muiden kohtaamisessa.
Utriainen pitää itseään urheilijana tavoitteellisena ja säntillisenä. Hän saapuu harjoituksiin sovitusti ja haluaa rutistaa itsestään aina parhaan suorituksen kilpailutilanteessa, tämä edellyttää myös kilpailutilanteeseen huolellista valmistautumista. Ilmasti kuvaa omaksi vahvuudeksensa urheilijana juuri joukkueessa toimimisen taidon. Joukkuevoimistelussa töitä paiskitaan yhteisten tavoitteiden eteen ja esimerkiksi epäonnistumisten kohdalla joukkuekaverit ovat toistensa tukena. Sekä Utriainen että Ilmasti kokevat molemmat, että nämä ominaisuudet kuvaavat heitä hyvin myös opiskelijoina. Urheilun ja opintojen sovittaminen voi olla ajoittain kuitenkin hyvin hektistä ja suunnitelmallisuutta vaativaa. Molemmat myöntävät kamppailevansa aika ajoin tämän aikataulullisen haasteen kanssa.
Utriaisen mielestä Vaisaaren yläkoulu erottuu edukseen ennen kaikkea reilun ilmapiirin ansiosta. Myös urheilun sisällyttäminen koulupäiviin on suuri etu. Ilmasti yhtyy Utriaisen ajatuksiin, hänen mielestään niin opettajat kuin kanssaopiskelijat ovat kannustavia. Urheilu toimii luokkalaisten kesken myös yhdistävänä tekijänä, joka hioo porukkaa yhteen.
Monilajisuus kehittää urheilijana
Kahdeksasluokkalainen jääkiekkoilija ja suunnistaja Iiro Lähteenmäki on Utriaisen ja Ilmastin tavoin viihtynyt erityisen hyvin Vaisaaren yläkoulussa. Harjoittelumahdollisuudet sijaitsevat lähellä koulua, mikä ilahduttaa urheiluluokkalaista. Hän kokee myös, ettei urheilun ja opintojen yhdistämisessä ole ollut juurikaan vaikeuksia.
Lähteenmäki kokee, että kahdesta eri lajista on hyötyä urheilijana kehittymisessä. Suunnistus kasvattaa kestävyyskuntoa ja vaihtuvat suunnistusmaastot haastavat niin päätä kuin jalkoja. Jääkiekon puolella Lähteenmäki tunnistaa, ettei hän ole pelaajista suurin. Hän pystyy kuitenkin hyödyntämään, osittain suunnistuksessa opittua ketteryyttään myös jäällä.
Opiskelijana Lähteenmäki kuvaa itseään motivoituneeksi. Hän pyrkii hoitamaan kotiläksynsä tunnollisesti ja valmistautumaan kokeisiin huolellisesti.
Suunnistuksessa Lähteenmäki haaveilee kaukaisemmassa tulevaisuudessa ainakin SM-kisoista ja niissä menestymisestä. Urheilulta hän toivoo tulevaisuudessa ylipäätään jatkuvaa kehittymistä.
