Yhdessä matkalla huipulle -juttusarjassamme käsitellään valmentajan tärkeää roolia ja sitä, millaisia tekijöitä on toimivan valmennussuhteen taustalla. Näitä aiheita käydään läpi yhdessä urheilijoiden ja urheiluakatemian lajivalmentajien kanssa. Sarjan toisessa osassa käsipallovalmentaja Aku Kuusisto ja urheilija Patricia Anckar pohtivat sitä, miten heidän valmennussuhteensa ja sen merkitys on muuttunut Anckarin kasvaessa lukioikäisestä nuoresta aikuiseksi huippu-urheilijaksi.
Yhteinen matka lukiosta huipulle
Kuva: Riina Monthan
Valmennussuhde ja sen luonne muuttuvat vuosien saatossa sen mukaan, kun urheilija varttuu nuoresta aikuiseksi. Käsipallovalmentaja Aku Kuusisto ja urheilija Patricia Anckar ovat pitäneet yhtä jo kuuden vuoden ajan, jonka aikana heidän välisensä valmennussuhde on käynyt läpi monenlaisia muutoksia.
-Patricia tuli mukaan urheiluakatemian toimintaan aloittaessaan lukio-opinnot Katedralskolanin urheilulinjalla. Siitä meidän valmennussuhteemme alkoi tiiviimmin, mutta ennen sitä olin jo nähnyt Patriciaa palloiluhallilla treeneissä useamman vuoden ajan, Kuusisto kertoo.
Aluksi Anckar näki Kuusiston pelkästään valmentajanaan, mutta ajan kuluessa heidän välilleen on muodostunut valmentajasuhteen lisäksi myös kestävä ystävyyssuhde. Kaksikko onkin oppinut tuntemaan toisensa kuuden vuoden aikana todella hyvin, ja samalla molemmat ovat kehittyneet paljon sekä valmentajana että urheilijana.
-Meidän valmennussuhteemme on nykyään erilainen kuin alkuvaiheessa. Aluksi Aku oli vähän isompi auktoriteetti ja minua jännitti alkuun, mutta ei enää. Meillä on nykyisin tosi avoin kommunikaatio ja molemminpuolinen kunnioitus toisiamme kohtaan. Alussa saatoin esimerkiksi arastaa murheista tai väsymyksestä mainitsemista, mutta nykyään kerron niistä heti, Anckar sanoo.
-Tuo molemminpuolinen kunnioitus tulee varmasti siitä, että olen itse todella intohimoinen käsipallon suhteen ja teen tätä tosissani. Myös Patricia tekee tähän lajiin liittyviä valintoja tarkkaan ja on hyvin kiinnostunut käsipallosta, Kuusisto lisää.
Luottamus kasvaa kohtaamisissa
Valmennussuhteeseen ja sen luonteeseen vaikuttaa paljon se, minkä ikäinen valmennettava on ja millaisessa elämäntilanteessa hän on.
-Nuoret ovat 16-vuotiaita tullessaan urheilulukioon ja mukaan urheiluakatemian toimintaan. Tässä vaiheessa on melko luontevaa, että valmentaminen on pitkälti arjen ohjaamista. Silloin täytyy olla enemmän auktoriteettia ja nuorta pitää motivoida sekä ohjata oikeaan suuntaan. Kun urheilija kasvaa aikuiseksi, myös valmennuskulttuuri muuttuu keskustelevammaksi, Kuusisto toteaa.
Lisäksi luottamuksen rakentuminen valmentajan ja urheilijan välillä vie oman aikansa, eikä se synny heti ensimmäisessä kohtaamisessa.
-Luottamuksen rakentuminen alkaa ensin sellaisista muodollisista kohtaamisista, kuten treeneistä ja kehityskeskusteluista, jotka jännittävät aluksi. Lopulta se luottamus alkaa kuitenkin pikkuhiljaa syntymään, kun urheilija tajuaa, että näistä asioista ei puhuta eteenpäin ja kaikki tehdään urheilijan omaksi parhaaksi. Siitä lopulta rakentuu se molemminpuolinen luottamus, joka onkin pitkässä valmennussuhteessa melko syvä loppuvaiheessa, kunhan kumpikaan ei murra sitä, Kuusisto kuvailee.
Uusi elämänvaihe, uudet roolit
Kuusisto ja Anckar pohtivat myös omaa valmennussuhdettaan ja sen muuttumista niistä ajoista, kun Anckar itse oli vielä lukiossa ja vasta aloittanut Kuusiston valmennuksessa. Kuten aiemmin todettiin, urheilijan ohjaaminen on erilaista silloin, kun tämä on vielä lukiossa ja asuu kotona. Vapaus kuitenkin lisääntyy urheilijan itsenäistyessä, jolloin valmentajan ei tarvitse ohjata tätä enää yhtä tiukasti. Kaksikon arki onkin muuttunut ohjaamisesta mielipiteiden antamiseksi ja auttamiseksi.
-Alkuun tämä oli pelkkä muodollinen valmennussuhde, mutta jossain vaiheessa jää murtui, kun toinen uskalsi ottaa enemmän kontaktia, kysellä kuulumisia ja heittää vitsiä. Patricia on selkeästi kypsynyt täysi-ikäistymisen, korkeakouluopintojen ja omilleen muuttamisen myötä. Tämänkin seuraksena meidän valmennussuhteemme on muuttunut vapaammaksi, Kuusisto kertoo.
Kuusisto on itse varsin nuori valmentaja, ja hän kokee, että kaksikon valmennussuhde on antanut myös hänelle paljon uusia oppeja.
-Tässä oppii paljon teknisiä juttuja, kun valmentaa samaa urheilijaa pitkään. Minulle ei ole myöskään ennen ollut tällaista sparraajan ja taustatuen roolia, mitä olen päässyt nyt tekemään. Harva urheilija myöskään on yhtä sitoutunut kuin Patricia, sillä hän on tehnyt tätä hommaa niin pitkään. Onkin ollut itselle todella palkitsevaa ja opettavaista valmentaa näin sitoutunutta urheilijaa uran eri vaiheissa, Kuusisto sanoo.
Tukea kentän ulkopuolella
Valmentajan antama tuki on urheilijoille myös tärkeä voimavara. Kuusisto itse pyrkii siihen, että hän kyselee urheilijoiden kuulumisia joka aamu. Tämän kautta hän saa helposti kiinni siitä, jos joku on pielessä. Tällöin hän lähestyy urheilijaa ja selvittää, mikä on vialla. Sen jälkeen pohditaan, mitä asialle voidaan yhdessä tehdä.
Anckarin mukaan valmennussuhde ja Kuusiston läsnäolo on tarjonnut myös hänelle tukea haastavissa tilanteissa vuosien saatossa. Lukioikäisenä nämä haasteet ovat liittyneet enemmän jaksamiseen arjessa, mutta aikuisena huippu-urheilijana haasteet ovat täysin eri luokkaa, kun siirrytään pelaamaan isommassa roolissa.
-Akun antamalla tuella oli suurempi merkitys erityisesti silloin, kun pelasin ensimmäistä kertaa SM-sarjassa. Silloin jännitti paljon, joten Akun kanssa jutteleminen auttoi ja sen jälkeen tuntui heti paremmalta, Anckar kertoo.
-Lisäksi käymme yhdessä läpi eteen tulevia valintoja sen suhteen, missä Patricia pelaa. Hän on nykyään sen verran hyvän tason urheilija, että hän saa itse valita, mihin joukkueeseen hän siirtyy. Olemme sitten yhdessä miettineet, mikä olisi järkevä seuraava askel Patrician urheilu-uralla. Olen pyrkinyt auttamaan näissä asioissa, mutta lopulta ne ovat aina urheilijan omia päätöksiä, Kuusisto lisää.
Yhteys, joka kantaa tulevaan
Nykypäivänä Anckar pelaa käsipalloa BK-46 naisten edustusjoukkueessa Karjaalla ja opiskelee samalla yhteiskuntatieteitä vastikään huippu-urheilijamyönteisen korkeakoulun laatutunnuksen saaneessa Åbo Akademissa. Anckar oli itse mukana prosessissa urheilijaedustajana ja kertomassa siitä, mitä urheilija tarvitsee korkeakoululta, jotta urheilu-ura etenee mahdollisimman sujuvasti.
Kuusiston ja Anckarin välinen valmennussuhde onkin kokenut monia muutoksia, sillä nykyään Anckarin seurajoukkuearki on SM-liigajoukkueessa Karjaalla. Kaksikko näkee nykyisin lähinnä aamutreenien merkeissä, jolloin he pääsevät vaihtamaan kuulumisia.
Molemmat tiedostavat, että jossain vaiheessa heidän tiensä tulevat kuitenkin erkaantumaan. Tästä huolimatta kaksikko uskoo vahvasti siihen, että heidän kommunikaatioyhteytensä tulee säilymään vielä tulevaisuudessakin.
-Meille on rakentunut vuosien saatossa sellainen valmennussuhde, että voin varmasti vielä tulevaisuudessakin laittaa Akulle viestiä, jos on joku murhe, Anckar summaa.