”Legendat” avaa viiden Turun seudulta kotoisin olevan urheilulegendan tarinaa elämästä ja urheilusta. Julkaisujen taustalla on urheilun arvostus, joka ei milloinkaan katoa vuosien kuluessa tai uusien urheilutähtien syttyessä.
Pertti Karppinen
s. 17. helmikuuta 1953 Vehmaalla
Olympiakulta 1976, 1980, 1984
Maailmanmestaruus 1979 ja 1985
MM-hopeaa 1977, 1981 (pariairo), 1986
MM-pronssia 1987
Suomen paras urheilija 1979, 1980
Pro Urheilu -tunnustuspalkinto 2005
Vuoden soutaja yht. 20 kertaa
Suomen urheilun Hall of Fame -jäsen
Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun suuri ansioristi 2015
Vehmaalta kotoisin oleva Pertti Karppinen päätyi ensimmäisiä kertoja rantaan isoveljiensä perässä, sillä molemmat harrastivat soutua. Harrastus alkoi ensin muoviyksikön soutamisesta ja jatkui Hannu Virtasen kanssa junioreiden pariairosoudussa. Yhteistä soututaivalta jatkui, kunnes Virtanen muutti Helsinkiin opiskelemaan ja urheilijoiden tiet erkanivat. Tällöin Pertti päätti siirtyä yksikkösoutuun, joka vuodesta 1972 lähtien on ollut hänen päälajinsa. Aloitettuaan uransa yksikkösoudussa Pertti pääsi leireilemään Saksan Ratzeburgin soutuakatemiaan, missä tärkeitä oppeja soudun edelläkävijämaasta saivat niin Pertti kuin hänen valmentajansakin.
– Sain hirvittävän hyvän alun soutu-uralleni, kun saksalaiset valmentajat neuvoivat minulle tekniikkaa. Saksassa harjoituksia kuvattiin jo videolle, mitä Suomessa ei tehty, joten urani yksikkösoudussa lähti nimenomaan teknillisesti hyvin liikkeelle, Pertti muistelee.
Iloisuus on tärkeää säilyttää urheilussa, se tietynlainen leikkimielinen kilpailu.
Ensimmäisissä kansainvälisissä kilpailuissaan yksikkösoudussa Pertti menestyi hyvin, ja menestys johti myös rahallisen tuen saamiseen Olympiakomitealta sekä stipendistä. Tuki mahdollisti Pertin jäämisen virkavapaalle palomiehen ammatistaan vuonna 1976 ennen Olympialaisia, mikä vuorostaan mahdollisti tehokkaamman harjoittelun sekä leireilyn ulkomailla. Panostus kannatti, sillä Montrealista mukaan tarttui uran ensimmäinen olympiakulta.
– Monelle olympiavoitto tuli varmasti yllätyksenä, sillä soutua ei siihen aikaan hirveästi seurattu. Niin kova yllätys ei mitalin kuitenkaan pitänyt olla, sillä aivan oman kehityskäyrän mukaisesti siinä edettiin, Pertti muistelee.
Ennen Olympialaisia Pertti oli saavuttanut MM-kisoissa neljännen sijan ja hän tiesi myös kisaveneen olevan kunnossa. ”Itselläni ei kisaan lähtiessä ollut tulospaineita, mutta kyllä sitä mitalista haaveili olympialaisiin lähtiessä. Sittenhän se tuli ja millä tavalla!” Pertti iloitsee. Montrealin yksikkösoudun finaali ratkesi vasta loppuun asti jännittävässä kirikamppailussa, kun vastakkain airoissa olivat Pertti sekä Saksan Peter-Michael Kolbe. Kolbesta tuli nopeasti Pertin uran arkkivihollinen. Olympiakullan ratkaisu jäi viimeisille kymmenelle soutuvedolle, joita Pertti kertoo harjoitelleensa ennen Montrealiin lähtöä: ”Siinä ajattelin, että jos mitali tästä on kiinni, niin saan sen vielä ratkaistua”, Pertti kertoo voittoon päättyneestä kiritaistelusta.

Pertin elämä on pienestä pitäen sisältänyt paljon urheilua, mitä Pertti on aina pitänyt tärkeänä. Pelatessa ja kisaillessa ulkona ystävien kanssa, tuli lähes huomaamatta liikuttua useita tunteja päivässä, ja näin hyötyliikunta loi hyvän kuntopohjan soutuharrastukselle. ”Itselleni valikoitui myös hieman tuurilla pitkälle ruumiilleni sopiva urheilulaji. Siitä tuli se innostus harjoitella”, Pertti kertoo. ”Siltikään minulla ei koskaan ollut sellaista ajatusta, että minusta on tultava olympiavoittaja, vaan etenin aina portaittain kohti seuraavaa tavoitetta. Luotin lisäksi aina omaan tekemiseen”, Pertti kertaa. ”Ei saa ottaa liikaa stressiä menestymisestä. Urheilussa pitää laittaa kaikki likoon, mutta siitä ei saa tehdä sellaista pakkopullaa.” Iloisuus ja leikkimielisyys ovatkin arvoja, jotka Pertti nostaa esiin harjoittelussa keskusteltaessa.
– Kun tehdään yhdessä, tulee harjoittelusta hauskaa kisailua. Itsekin kisasin aina kaikissa harjoituksissa jonkun kanssa. Harjoituksestakin saa silloin irti enemmän ja se leikkimielinen kilpailu on valtavan kehittävää, Pertti kertoo.
Isoveljiensä kanssa paljon harjoitellut Pertti joutui usein toteamaan olevansa veljiään heikompi, mikä oli nuorelle urheilijalle kova paikka. Periksiantamattomuus kuitenkin palkittiin ja Pertti huomasi kehittyvänsä, kun jokaisessa harjoituksessa palkintona oli veljesten keskinäinen paremmuus. Kilpailu johti itsensä ylittämiseen. Kilpailuhenkisyys ei rajoittunut ainoastaan joukkueen kanssa harjoitteluun, vaan Pertin soutu-uran aikana nopeasti kehittyneet sykemittarit vauhdittivat myös Pertin itsenäistä harjoittelua. Soutuergometrillä harjoiteltaessa Pertti merkkasi pienelle paperinpalalle harjoituksen syketietoja sekä väliaikoja, jolloin eri harjoituskertojen tuloksien vertailu oli helpompaa. Juoksulenkeillä taas laskettiin tolpanvälejä.
– Harjoituksessa täytyy olla aina jotain, mikä motivoi, jokin idea. Siksi kilpailin aina itseni kanssa, jos mukana ei ollut muita kavereita”, Pertti muistelee. ”Harjoitus meni aika kivasti, kun vähän leikitteli.”
Urheilu-uran lopettaminen oli Pertille kova paikka. Suunnitelmat uran lopettamiseksi oli lyöty lukkoon jo Soulin Olympialaisiin 1988, mutta huonoon kisasuoritukseen lopettaminen ei sopinut soutajalle. ”Jatkoin siis vielä Barcelonan kisoihin ja olin päättänyt niiden jäävän viimeisiksi kilpailuikseni. Lopettaminen oli haikeaa, sillä soutu oli ollut minulle niin tärkeää”, Pertti muistelee. Urheilu-uran jälkeen soutu on kuitenkin vahvasti pysynyt mukana Pertin elämässä, sillä omien lastensa mukana hän on päässyt kiertämään samoja kilpailupaikkoja, joissa on itse urallaan kisannut.

Urheilu-urallaan Pertti pääsi haastamaan niin itseään kuin muita sekä ennen kaikkea kokeilemaan omia rajojaan. ”Kyllä urheilu paljon antaa elämälle, niitä vuosia en pois antaisi”, Pertti kertoo. ”Sain paljon kokemuksia, urheilu kasvatti minua ihmisenä ja opin arvostamaan tiettyjä arvoja elämässä”. Näihin arvoihin Pertti nostaa esimerkiksi vastustajan kunnioittamisen. ”Kaikista ei tule olympiavoittajia, mutta jokainen tekee arvokasta työtä ja jokaista tulee kunnioittaa”, Pertti lisää. ”Urheilu on hauskaa, kun tehdään yhdessä ja hyväksytään säännöt, eli urheillaan puhtaasti.” Viestinä nuorille urheilijoille Pertti haluaa muistuttaa, ettei urheilussa ole oikoteitä, vaan parhaan tuloksen saamiseksi on tehtävä pitkäjänteisesti töitä matkasta nauttien.
– Iloisuus on tärkeää säilyttää urheilussa, sellainen tietynlainen leikkimielinen kilpailu. Tehdään asioita hymysuin, eikä hampaat irvessä. Silloin rikotaan omia rajoja, joskus huomaamattakin”, Pertti korostaa. ”Ota vastaan kaikki haasteet, tulet sieltä sitten voittajana tai häviäjänä.”
Ota vastaan kaikki haasteet, tulet sieltä sitten voittajana tai häviäjänä.